Ajatuksia avioliitosta

Tekstissä puhutut asiat ovat ainoastaan omia mietteitäni, eikä tarkoituksenani ole todellakaan loukata ketään. Jokainen tekee päätökset, kuten haluaa ja tämän blogin tarkoituksena on näyttää yhden parhaista päätöksistäni toivoen, ettei sitä arvostella, kuten minäkään en tällä blogilla tai sen teksteillä pyri arvostelemaan ketään. ♥

On varmaan turha yrittääkään miettiä, mitä avioliitto ja pitkän pitkä parisuhde oikeasti ovat, mutta väkisinkin sitä vähän miettii, että miten elämä muuttuu "tahdon"-sanan jälkeen. Tässä muutamia nuoren (vielä) naimattoman tytön ajatuksia tulevasta:

Ensinnäkään, en tietenkään usko, että elämä muuttuu mitenkään naimisiinmenon jälkeen. Elämän muuttumiseen vaikuttavat ennemmin aika ja molempien kehittyminen ihmisinä. Varsinaisesti siihen en usko, että ensimmäisenä päivänä rouvana olisin jotenkin erilainen tai suhtautuisin Visaan jotenkin erilaisesti. Toki toivon, että loppu elämäni rakastan tuota miestä joka päivä enemmän. Pitäkää meille peukkuja! ♥

Tää on meidän ihan ensimmäinen yhteiskuva otettu lokakuussa 2015 ♥

Itse en ole maalaillut avioliitosta kyllä minkäänlaisia pilvilinnoja tai muutakaan pumpulia. Kuten Visallekin jaksan sanoa ja muistutella, koen avioliiton olevan työtä, työtä ja työtä. Ihan niin kuin nytkin. Jokaisessa parisuhteessa on ylä- ja alamäet, jotka alkavat alku-untuvan jälkeen. Olen monesta suunnasta kuullut, että puhuminen on ehkä yleisin neuvo hyvään ja pitkään parisuhteeseen, joten sitä yritän toteuttaa jo nyt. Visa on puoliksi perisuomalainen mies siinä, ettei puhu, mutta pussaa kyllä. Luulen, että kun ollaan tarpeeksi monta vuotta yhdessä kuljettu, oppii Visakin vähän avoimemmin ajatuksistaan ja oloistaan puhumaan, ilman suurempia pyyntöjä ja kiristyksiä. :) Tätä on yhdessä hyvä opetella.

Miksi siis mennä naimisiin? No niiden perusjuttujen lisäksi, kuten sama sukunimi, laki-jutut, jne, niin itse koen, että haluan sekä ihmisenä sisimmässäni, että virallisesti paperilla kuulua Visalle ja Visa tietysti minulle. Naimisiinmeno tarkoittaa minulle, että ollaan molemmat tosissaan meidän suhteen ja aiotaan todellakin tehdä töitä yhteisen tulevaisuuden eteen. Kaiken kaikkiaan, naimisista on vaikeampi erota, kuin avoliitosta tai muusta parisuhteesta, niin josko sitä sitten jaksaa yrittää kauemmin?

Naimisiinmenossa kaksi ihmistä rakastaa toisiaan niin paljon, että haluaa kuulua yhteen ja perustaa oman pienen perheensä. Naimisiinmeno parhaan kaverin kanssa on kaiken A ja O. Ei tarvitse olla kymmentä vuotta yhdessä, ennen kuin voi sanoa naivansa parhaan ystävänsä. Naimisiinmeno ja rakastuminen on tunne-juttuja ei järki-juttuja. Usein kaverisuhteissa sanotaan, että vaikkei olisi pitkään aikaan nähnyt, niin juttu jatkuu siitä, mihin se jäikin. Tavallaan kaverustutaan uudestaan. Samaa toivon parisuhteelta. Joka päivä uudestaan toiseen rakastumista. Huonoinakin hetkinä tulee muistaa, että kun kiukuttelee toiselle turhasta asiasta, niin jos ei välittäisi yhtään, ei kiukuttelisi. 

Toivotaan, että me Visankin kanssa jaksetaan etsiä yhteistä säveltä vielä vuosien päästä, vaikeina ja hyvinä aikoina ja työstää suhdetta erityisesti silloin, kun on kivaa. ♥