Häiden uppoaminen vanhempien tajuntaan

Me ollaan oltu reilu 1,5 vuotta kihloissa ja häihin on reilu 8,5 kuukautta matkaa. Alusta asti ainakin itsellä on ollut sellainen fiilis, ettei meidän kummankaan vanhemmat tajua, että häät on ihan oikeasti tulossa. Veikkaan, että koska minä ja Visa olemme molemmat vanhempiemme ensimmäiset naimisiin menevät lapset, niin vanhempiemme on vaikea iskostaa tajuntaansa, ettemme ole enää lapsia ja ettei tämä ole mikään lapsien leikki.

Kummankaan vanhemmat eivät ole osoittaneet mitään erityistä kiinnostusta häitä kohtaan, joten olen pyrkinyt huomioimaan tämän sillä, etten erikseen höpötä heille turhia häistä. Paitsi tietenkin esim pyytäessäni isää saattamaan minut alttarille tai kun Visa pyysi isältään autoa lainaksi hääautoksemme. Olemme viimeiset puolitoista vuotta antaneet vanhemmillemme aikaa tottua tähän ajatukseen avioliitosta, sillä voin kuvitella, ettei se helppoa ole, kun ensimmäiset lapset menevät naimisiin (ja minun kohdalla vielä nuorin ja ainoa tytär).

Soon to be married ♥

Vuosi sitten kuitenkin vietimme Visan vanhempien kanssa vuosittaisia rapujuhliamme ja Visan vanhemmat innostuivat puhumaan häistämme ensimmäistä kertaa. He antoivat muutamia avioliittovinkkejä pilke silmäkulmassa ja Visan äiti uhosi pitävänsä puheensa latinaksi (pitkä stoori :D). Vaikka nämä jutut olivatkin huumorilla heitettyjä, ne olivat silti ensimmäinen kerta, kun kummankaan meidän vanhemmat oikeasti tuntuivat ymmärtävän, että naimisiin tässä olisi tarkoitus mennä. Ilta iskostui mieleeni, sillä ensimmäistä kertaa vanhemmat intoilivat häistämme.

Seuraava "läpimurto" tapahtui keväällä, kun häihin oli hieman reilu vuosi. Tämä merkki oli, kun Visan äiti lupautui häälahjana maksamaan kirkkoon kaksi muusikkoa soittamaan. Visa kertoi, että hänen äitinsä oli laittanut viestiä ja tiedustellut meidän mielenkiintoa tällaiselle musiikkiesitykselle. Hän oli siis miettinyt konkreettisia asioita häistämme itsekseen, mikä minua ainakin riemastuttaa, koska joku edes miettii häitämme (muukin kuin allekirjoittanut!). Kesän mittaa on muitakin pieniä merkkejä ollut havaittavissa vanhempien puolelta (tulevaksi miniäksi kutsumista, hääautosta puhumista, sukulaisille kertomista, ym), mutta kuitenkin aika pientä.

Noh, kun tarpeeksi antaa aikaa, niin vihdoin tuntuu, että myös oma äitini tuntuu oikeasti ymmärtävän, mitä onkaan tapahtumassa. Viime viikonloppuna saimme vihdoin kerättyä vanhempamme saman pöydän ääreen ja heidät vihdoin tutustutettua toisiinsa. Voitte kuvitella, että tätä on prosessoitu ja yritetty saada tapaamista aikaiseksi KAUAN. Varmaan Visan vanhempien tapaaminen teki häistä äidille totisinta totta, sillä tapaamista seuraavana aamuna hän alkoi kyselemään urakalla häistä, tarjottavista, ohjelmasta, ym. Ja minähän kerroin. Ensimmäistä kertaa äiti paitsi ymmärsi mitä tapahtuu, myös oli kiinnostunut miten häät järjestetään.

Vaikka tie on ollut pitkä ja vaatinut paljon hermoja ja harmitusta, niin vihdoin alkaa oikeasti tuntumaan siltä, että vanhemmat ymmärtävät häiden olevan tulossa ja että heille voi vapaasti puhua hääsuunnitteluista (veikkaan, että omalla isällä on kyllä vieläkin vähän sulateltavaa). Olen superinnoissani tästä, koska tähän mennessä on tuntunut, että about kukaan ei jaksa kuunnella häähörinöitä (mm. sen vuoksi tämä blogi).

Taas yksi "este" ylitetty ja matka alttaria kohti jatkuu, jee! :)