Isomummun vihkisormus mukaan häihin
Mainitsin joskus, että saan äidiltä häihin isomummoni vihkisormuksen käyttöön. Sormus on nyt saatu, joten siitä pari sanaa blogissa vihdoin! :)
Vaikken otakaan häihin mukaan "jotain vanhaa, lainattua, sinistä, uutta" ja niin edelleen, niin kun äiti tarjosi minulle "joksikin vanhaksi" isomummon sormusta, suostuin ilomielin. Arvostan edellisiä sukupolvia paljon ja olen aina ollut kiinnostunut sukujuuristani. Tykkään myös kuunnella minun ja Visan sukulaisten (ja Visan mummon erityisesti!) kertomuksia molempien suvuista. Siksipä onkin varsin sopivaa, että otan häälookiini mukaan isomummon sormuksen.
Itse olin juuri täyttämässä kolme, kun isomummo kuoli helmikuussa 1997, joten en häntä oikeastaan tuntenut. Äidiltä olen kuullut kaikenlaisia tarinoita hänestä ja isomummo taisi ollakin varsinainen persoona. Äitini vietti lapsena paljon aikaa mummonsa luona Uudessakaupungissa, joten hän oli äidille tärkeä. Osittain myös siksi on minulle tärkeää saada kantaa isoäitini vihkisormusta hääpäivänäni, koska se on myös äidilleni tärkeää.
Isomummon vihkisormus on keltakultainen, nyt jo hieman likainen sormus, jossa on violetti kookas kivi. Sisällä on kaiverrus "Anna 1964", mutta tarkkaa tietoa ei ole, mitä vuosiluku merkitsi hänelle ja isopapalle. Voi olla, ettei heillä ollut varaa ostaa vihkisormuksia naimisiin mennessään, joten sormukset ostettiin myöhemmin tai voi olla, että mummo hukkasi sormuksensa ja tämä tuli korvaamaan hukkunutta. Voi myös olla, että kyseessä on jokin vuosipäiväsormus. Tätä emme tiedä, sillä äidinpuolen suvusta ei isovanhempia ole jäljellä, jotka saattaisivat tietää. Isomummo kuitenkin aina käytti tätä sormusta vihkisormuksenaan, joten sitä se minulle ainakin merkitsee.
Isomummo oli kuulemma todella pieni nainen, joten luonnollisesti myös hänen vihkisormuksensa ei minulle sormeen mahdu (kuin pikkurilliin), mutta vaikka mahtuisikin, en sitä kädessä haluaisi pitää. Tuona päivänä kättäni koristavat ainoastaan kaksi sormusta, jotka liittävät minut ja Visan toisillemme. Olen kuitenkin paljon pohtinut, miten käyttäisin sormusta. Yksi idea olisi kiinnittää se kampaukseeni, mutta koska kampaus on vähän vielä hakoteillä, ei se ole kaikista paras ratkaisu. Mietin myös, jos sormuksen ompelisi kiinni hääpukuuni esim rinnuksiin, mutta koska luultavasti myyn hääpuvun häiden jälkeen, niin sekin on turhaa.
Tällä hetkellä paras ajatus on, että sormus kiinnitettäisiin hääkimppuni varteen tai sujautettaisiin kukkien joukkoon. Koska veikkaan, ettei sormus kuitenkaan näkyisi kukkien seasta, niin luultavasti se kiinnitetään kimpun varteen. Tässä jälleen floristillemme pohdittavaa, kuinka saada se näyttämään hyvältä siellä! :D
En nyt löytäny kuvaa siitä mitä haen, mutta alla pari suuntaa antavaa kuvaa. :)
Vaikken otakaan häihin mukaan "jotain vanhaa, lainattua, sinistä, uutta" ja niin edelleen, niin kun äiti tarjosi minulle "joksikin vanhaksi" isomummon sormusta, suostuin ilomielin. Arvostan edellisiä sukupolvia paljon ja olen aina ollut kiinnostunut sukujuuristani. Tykkään myös kuunnella minun ja Visan sukulaisten (ja Visan mummon erityisesti!) kertomuksia molempien suvuista. Siksipä onkin varsin sopivaa, että otan häälookiini mukaan isomummon sormuksen.
Itse olin juuri täyttämässä kolme, kun isomummo kuoli helmikuussa 1997, joten en häntä oikeastaan tuntenut. Äidiltä olen kuullut kaikenlaisia tarinoita hänestä ja isomummo taisi ollakin varsinainen persoona. Äitini vietti lapsena paljon aikaa mummonsa luona Uudessakaupungissa, joten hän oli äidille tärkeä. Osittain myös siksi on minulle tärkeää saada kantaa isoäitini vihkisormusta hääpäivänäni, koska se on myös äidilleni tärkeää.
Isomummon vihkisormus on keltakultainen, nyt jo hieman likainen sormus, jossa on violetti kookas kivi. Sisällä on kaiverrus "Anna 1964", mutta tarkkaa tietoa ei ole, mitä vuosiluku merkitsi hänelle ja isopapalle. Voi olla, ettei heillä ollut varaa ostaa vihkisormuksia naimisiin mennessään, joten sormukset ostettiin myöhemmin tai voi olla, että mummo hukkasi sormuksensa ja tämä tuli korvaamaan hukkunutta. Voi myös olla, että kyseessä on jokin vuosipäiväsormus. Tätä emme tiedä, sillä äidinpuolen suvusta ei isovanhempia ole jäljellä, jotka saattaisivat tietää. Isomummo kuitenkin aina käytti tätä sormusta vihkisormuksenaan, joten sitä se minulle ainakin merkitsee.
Isomummo oli kuulemma todella pieni nainen, joten luonnollisesti myös hänen vihkisormuksensa ei minulle sormeen mahdu (kuin pikkurilliin), mutta vaikka mahtuisikin, en sitä kädessä haluaisi pitää. Tuona päivänä kättäni koristavat ainoastaan kaksi sormusta, jotka liittävät minut ja Visan toisillemme. Olen kuitenkin paljon pohtinut, miten käyttäisin sormusta. Yksi idea olisi kiinnittää se kampaukseeni, mutta koska kampaus on vähän vielä hakoteillä, ei se ole kaikista paras ratkaisu. Mietin myös, jos sormuksen ompelisi kiinni hääpukuuni esim rinnuksiin, mutta koska luultavasti myyn hääpuvun häiden jälkeen, niin sekin on turhaa.
Tällä hetkellä paras ajatus on, että sormus kiinnitettäisiin hääkimppuni varteen tai sujautettaisiin kukkien joukkoon. Koska veikkaan, ettei sormus kuitenkaan näkyisi kukkien seasta, niin luultavasti se kiinnitetään kimpun varteen. Tässä jälleen floristillemme pohdittavaa, kuinka saada se näyttämään hyvältä siellä! :D
En nyt löytäny kuvaa siitä mitä haen, mutta alla pari suuntaa antavaa kuvaa. :)
 |
| Kuva täältä. Joko tähän tyyliin... |
 |
| Kuva täältä. ...tai tähän tyyliin varteen laitettava. |
Vau, tuo sormus on kyllä upea! 😍 Sormus näyttää varmasti hienolta kimpussasi, itse ihastuin myös ajatukseen siitä osana kampausta/hiuskorua.
VastaaPoistaKyllä on tosi kaunis! Odotan myös innolla, kun käyn kiillotuttamassa/huollattamassa sen, kuinka kaunis sormus sen jälkeen onkaan! :) Uskon myös, että sormus saadaan näyttämään upealta kimpussa, on mulla sen verran taitava floristi. Tuo kiven väri tekee vähän hankalaksi sormuksen pukemisen kampaukseen, mutta ihana siitä tulee joka tapauksessa! :)
PoistaIhana ajatus tuo sormuksen laittaminen hääkimppuun :) itselläni on myös mummiltani rippilahjaksi saatu sormus, jonka hän puolestaan sai omalta isoäidiltään aikanaan rippilahjaksi. Haluaisin tuon sormuksen jotenkin osaksi häitä, mutta en vielä oikein tiedä, että miten. Mietimme äitini kanssa, että yksi vaihtoehto olisi muuntaa sormus esimerkiksi käsikoruksi, sillä en sormusta sellaisenaan oikeastaan käytä kun se ei sovi kihlani kanssa yhteen kovinkaan hyvin.
VastaaPoistaVastasin tähän jo kerran, mutta liekö hävinnyt bittiavaruuteen 🤔 mutta siis ihana että sullakin on tuollainen perhekalleus! Ne tekee häälookista vielä vähän spessumman :) toivottavasti telin keksitte täydellisen paikan sormukselle kruunaamaan hääpukua.
Poista