Ensimmäinen hääpukusovitus edessä
Zazabellan Espoon Outletissa on tyhjennysale, jonka bongasin ihan vahingossa, joten enempiä ajattelematta oon nyt sitten menossa ensimmäiseen pukusovitukseen!
Mun ei ihan vielä pitänyt edes mennä sovituksiin, mutta kun näin ton alen, jossa kaikki on -60 %, niin pakkohan sitä on edes katsomaan mennä. Veikkaan ja pelkään, että koska alea on jatkunut jo kuun alusta, siellä ei ole enää mitään kivaa mun koossa, mutta eipähän siinä mitään menetä, kun tsekkaamaan menee.
Jahkasin jonkin tovin kaasoille, että mennäkö vaiko eikä, mutta lopulta oli otettava itseään niskasta kiinni ja varattava vaan aika sovitukseen. Pelkäsin (ja pelkään), ettei siellä ole mun kokoja, vähän isompi kuitenkin kun olen. Se olisi nöyryyttävää. Jotenkin pelkään myös, että tää kaikki realisoituu. Paineet nousee taas ylle, kun tajuaa, että häihin on 13 kuukautta. Pelkään myös, että ostan puvun ja sitten mieli muuttuu (mitä en usko että oikeasti tapahtuu, morsiamen pelot on vaan välillä vähän outoja).
Ehkä eniten pelottaa nähdä itsensä hääpuvussa. Entä jos en olekaan kaunis siinä? Entä jos en näytä morsiamelta? Entä jos tekee mieli lähteä karkuun? On ehkä noin miljoonaa entä jossia ja pelkoa, jotka on vaan pakko kohdata tässä ekassa pukusovituksessa. Olisin halunnu lykätä tätä ainakin syksyyn, mutta ehkä myös ihan hyvä, että tuli tällänen "pakko" tilanne mekonsovitukseen, koska muuten olisin ilomielin lykännyt tän ens vuodelle, eli ihan liian myöhäseks.
Mukaan mulle tulee kaasot. Yritin saada mukaan myös äitini, mutta hän on valitettavasti töissä ja kun asuu tosiaan Keski-Suomessa, ei hänen ole kovin nopea "pikku trippejä" tänne pk-seudulle tehdä. Pidetään kyllä äiti loopissa Skypellä tai ainakin kuvilla ja videoilla! ❤️ Jos nyt ei sitä omaa pukua löydy, niin paremmalla ajalla mennään sitten kaasojen ja molempien äitien kanssa pukushoppailemaan. ❤️
Jännää ihan hirveesti, tästä tulee jotain ihan käsittämättömän outoa! Jakaako kukaan samanlaisia pelkoja kun mä?
Mun ei ihan vielä pitänyt edes mennä sovituksiin, mutta kun näin ton alen, jossa kaikki on -60 %, niin pakkohan sitä on edes katsomaan mennä. Veikkaan ja pelkään, että koska alea on jatkunut jo kuun alusta, siellä ei ole enää mitään kivaa mun koossa, mutta eipähän siinä mitään menetä, kun tsekkaamaan menee.
Jahkasin jonkin tovin kaasoille, että mennäkö vaiko eikä, mutta lopulta oli otettava itseään niskasta kiinni ja varattava vaan aika sovitukseen. Pelkäsin (ja pelkään), ettei siellä ole mun kokoja, vähän isompi kuitenkin kun olen. Se olisi nöyryyttävää. Jotenkin pelkään myös, että tää kaikki realisoituu. Paineet nousee taas ylle, kun tajuaa, että häihin on 13 kuukautta. Pelkään myös, että ostan puvun ja sitten mieli muuttuu (mitä en usko että oikeasti tapahtuu, morsiamen pelot on vaan välillä vähän outoja).
Ehkä eniten pelottaa nähdä itsensä hääpuvussa. Entä jos en olekaan kaunis siinä? Entä jos en näytä morsiamelta? Entä jos tekee mieli lähteä karkuun? On ehkä noin miljoonaa entä jossia ja pelkoa, jotka on vaan pakko kohdata tässä ekassa pukusovituksessa. Olisin halunnu lykätä tätä ainakin syksyyn, mutta ehkä myös ihan hyvä, että tuli tällänen "pakko" tilanne mekonsovitukseen, koska muuten olisin ilomielin lykännyt tän ens vuodelle, eli ihan liian myöhäseks.
Mukaan mulle tulee kaasot. Yritin saada mukaan myös äitini, mutta hän on valitettavasti töissä ja kun asuu tosiaan Keski-Suomessa, ei hänen ole kovin nopea "pikku trippejä" tänne pk-seudulle tehdä. Pidetään kyllä äiti loopissa Skypellä tai ainakin kuvilla ja videoilla! ❤️ Jos nyt ei sitä omaa pukua löydy, niin paremmalla ajalla mennään sitten kaasojen ja molempien äitien kanssa pukushoppailemaan. ❤️
Jännää ihan hirveesti, tästä tulee jotain ihan käsittämättömän outoa! Jakaako kukaan samanlaisia pelkoja kun mä?
Voi ei sua! Aivan hölmöjä pelkoja pyörittelet päässäsi. Ei ole mitään syytä, miksi et olisi aivan yhtä upea morsian kuin kuka tahansa muukin <3 Jokaisen sisällä asuu morsian, haaste on vain saada se esiin ja siinä mekolla onkin minusta tärkeä rooli.
VastaaPoistaEhdin ennen oman pukuni löytymistä käydä yhdessä sovituksessa ja vaikka kaikki kokeilemani mekot olivat silloin todella kauniita ja tunsin oloni kauniiksi, en missään vaiheessa tuntenut oloani morsiameksi. Oikean puvun kohdalla tilanne kuitenkin muuttui. Olin yhtäkkiä sekä kaunis että morsian, ja minulle se oli tärkeä merkki, että nyt ollaan sen oikean äärellä.
Nyt unohdat turhat pelo ja hyvillä mielin vain lähdet sovittelemaan. Jos alejen tai huonon palvelun vuoksi mekkojen koosta tulee ongelma, vaihdat kauppaa, koska morsiamen ei tarvitse huonoon tyytyä ;)
Kiitos tsempeistä Krista! ❤️ Toivotaan, että myyjä on tarpeeksi hyvä ja ammattimainen, että osaa kaivaa sisäisen kauniin morsiameni esiin, koska itse en varmaan sitä osaisi ulos kaivaa. Täytyy kuitenkin pyrkiä muistamaan tuo, että haluan näyttää morsiamelta, enkä vain kauniilta. 💕
Poista