Hääpanikointia

Eilen oli meidän ystävien Reiman ja Even häät. Aivan ihanat häät, yksinkertaisilla koristuksilla saatiin juhlapaikka todella kauniiksi. Paljon perhosia ja aitoja kukkia, näytti todella paljon Even käsialalta. Eve oli aivan uskomattoman kaunis, aidoista kukista tehty seppele kruunasi kokonaisuuden. Reima oli komeampi kuin koskaan. Itkin aika paljon koko häiden läpi (kirkko ja parit puheet koin tulvana). Ja sitten me tanssittiin koko yö. Tai no valomerkkiin asti. Niin kaunista. Häät oli ehdottomasti onnistuneet ja hääparin näköiset. Ja kaikista eniten tässä oon iloinen siitä, että Eve ja Reima saivat toisensa! <3

Reimalla oli myös maailman komein best man <3

Josta päästään omaan hääpanikointiin. Tajusin eilen, että meidän häät on seuraavana (ellei joku kaveri vedä yllätyskihloja ja nopeita häitä vielä ennen meitä) ja sinne ei oo enää kuin 1,5 vuotta. Jotenkin, kun tossa on toi 2018 välissä, ni ajattelee, et 2017 ja 2019 on kahen vuoden päässä toisistaan. Valitettavasti tämä päivä ja hääpäivä ei ole. Mitään en oo tehny, kovasti löytyy suunnitelmia ja kaikki on hajallaan. Ja sit vielä kaikki puhuu, et se hääpäivä tulee niin nopeesti. Not helping. Ihmiset yrittää kannustaa, et meillä on häät hyvässä vaiheessa. No ei siltä tunnu, kun on hääpaikka ainoastaan varattu.

Vuosisadan hermoromahdus oikeen käsillä. Onneks ens kuussa miitataan kaasojen kanssa (ja mennään Love Me Do -häämessuille), vietetään ilta yhdessä tyttöillen ja toivottavasti vähän häistäkin puhuen. :D Josko siitä sitten lähtis homma vähän liikkeelle. :)

Juttelin eilen häissä muuten Visan bestmanin Johanneksen kanssa. Johannes vaikuttaa ihan hyvillä fiiliksillä odottavan häitä ja on kuulemma polttareitakin vähän suunnitellut. Ne suunnitelmat sekä vaikutti hyviltä, että nostatti respektejä sinne suuntaan taas vähän lisää. Hieno mies, oon ilonen, että Visa valitsi sen bestmanikseen.

Näillä mennään taas vähän eteenpäin.