Miltä tuntui hääpuvun pukeminen pitkästä aikaa?

Eilenhän oli sitten se kauan odotettu päivä, kun sain vihdoin pukea hääpukuni päälle, ensimmäistä kertaa kunnolla puvun oston jälkeen. Voitte kuvitella, että jännitystä oli ilmassa... 😂

Ostin hääpuvun maaliskuun lopulla viime vuonna, eli puku hengaili kaapissani 9,5 kk ilman, että pystyin laittamaan sitä päälleni. Muutaman kerran olen pukupussia uskaltanut raottaa ja ihastella pukuani, mutta päälle sen olen laittanut vain kerran nyörittämättä pukua edes kiinni. Meillähän on kaksi koiraa (ja paljon irtokarvaa!), jonka takia en uskalla oikeastaan pukua kotona ihastella.

Hääpuku ekaa kertaa päällä Zazabellassa vuosi sitten! 😍

Marraskuussa, kun hääjutut masensivat kovasti mieltä, laitoin puvun kerran päälle yrittääkseni hakea hääfiilistä. Fiiliksen haku meni kuitenkin ihan takapuolelleen. Laitoin puvun ja hunnun, kengät ja kaikki päälle ensimmäistä kertaa sovituksen jälkeen ja... ei tuntunut yhtään miltään. Olin super pettynyt. Tunsin, että hääpuku oli kuitenkin ollut hutiostos, kun en tuntenut oloani morsiameksi siinä. Onneksi olin yksin kotona pukua kokeillessa, niin saatoin vähän kiukkuitkeäkin, kun masensi ja ärsytti. En uskaltanut edes kertoa kellekään, että puku tuntui huonolta. Niin paha tilanne oli.

Jätin asian sikseen ja päätin, että katson myöhemmin pukua uudelleen tuorein silmin. Joulukuun loppupuolella kuitenkin, kun katsoin mekkoani kuvista (kokeilun jälkeen en ole mekkoa livenä katsonut) muistin taas kuinka kaunis se oli ja kuinka ihanalta oli tuntunut saada se päälle. Jatkoin siis positiivisin, mutta jännittynein mielin kohti mekon muokkausta.

Eilen oli tuo kauan odotettu päivä, kun matkasin Heke-kaasoni kanssa Ateljeeompelimo Suvi Valanteen luo hääpuvun muokkaukseen ja lyhennykseen. Tiedossa oli, että mekkoa pitäisi ainakin hieman lyhentää, mahdollisesti myös pienentää. Otin mekon ja kaikki kimpsut ja kampsut mukaan töihin ja iltapäivällä heti töiden jälkeen suuntasin hakemaan Hekeä ja menimme Suvin hellään huomaan.

Suvi työssään

Ja hellä huoma Suvilla olikin! Hän on todella lämmin ja mukava ihminen, jonka kanssa sai nauraa ja hän ymmärsi morsiamen hömpötyksiä ja kyseli kiinnostuneena kaikkea. Hän tuntui todella ammattimaiselta, joten oli mukava jättää hääpuku hänen käsittelyynsä, kunnes kahden viikon päästä pääsen kokeilemaan muokattua pukua.

No miltä se puku sitten tuntui? No ihan mahtavalta! Tuntui, ettei hymystä tullut loppua, teki mieli vain pyöriä puvussa ja heilutella sen helmoja! Ihan mahtava morsianfiilis tuli ja mekko näyttä (uskomatonta kyllä) todella hyvältä hankkimani pitsiboleron kanssa. Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen hääpukukokonaisuuteeni enkä voi kerta kaikkiaan uskoa, että pari kuukautta sitten olin jo vaihtamassa hääpukuani.

Hääpuku päällä on hyvä hymyillä ❤️

Olen saanut myös muilta ihmisiltä paljon positiivista palautetta mekostani, kuinka se sopii luonteelleni, sopii vartalonmallilleni ja on todella kaunis. Vaikka toki itsekin rakastan mekkoani, on todella mukava kuulla, kuinka läheiset kehuvat ja sanovat, että minusta tulee kaunis morsian. ♥

Puvusta lyhennetään helmaa ja muokataan hieman puvun yläosaa, joka on aavistuksen liian iso minulle. Yläosaa muokataan siis paremmaksi niin, että se tulee kiinni ihooni. Arviolta neljäkerroksisen helman lyhennys ja yläosan pieni muokkaus tulee maksamaan noin 150 €, mikä on mielestäni kohtuullinen hinta hyvästä suomalaisesta käsityöstä.

Autossa matkalla kotiin purskahdin itkuun. Kaikki päivän jännitys varmasti purkautui ja tajusin oikeasti, että tässä sitä ollaan naimisiin menossa. Iski todellisuus, että minusta tulee morsian (ja kuinka morsiamelta näytinkään hääpuku päälläni!), että häät eivät ole vain kulutusjuhla, vaan tässä oikeasti mennään loppuiäksi naimisiin ja rakastetaan toista aina. Voiko onnellisempaa tunnetta olla, kun sen tajuaminen?



♥ 108 päivää jäljellä ♥