Diagnoosina häämasennus

Blogi, Instagram ja hääsuunnittelut ovat olleet nyt tauolla aikalailla kuukauden verran. Syynä tähän on itsediagnosoitu häämasennus. Hääsuunnittelu on yleensä aika pumpulia ja vaaleanpunaisia silmälaseja, joten availen nyt vähän, miltä tuntuu, kun tuo pumpulimassa alkaa tukehduttamaan. Aluksi se oli itsellekin vähän outoa ja oli vähän syyllinenkin olo, kun ei jaksanut hehkuttaa häitä niin kuin aiemmin ja samalla lailla kuin muut odottivat. Näin myöhemmin olen tajunnut, että se on ihan fine ja jaan kokemuksen, jotta kaikki muistaisivat, että on ok väsyä myös (ja varsinkin) hääsuunnitteluun.

Aloin marraskuun alussa huomaamaan, että kaikki häihin liittyvä rupesi tuntumaan puulta ja vastoinkäymisiä tuli yksi toisensa jälkeen. Lopulta Tohtori Sandena diagnosoin itselleni häämasennuksen. Mikään ei edennys, vaikka periaatteessahan juuri nyt ei mitään kovin suurta häiden suhteen voi tehdäkään, kun olen jo ison osan asioista ehtinyt tehdä, mutta juuri ne muutamat asiat, joita piti edistää, eivät edistyneet.

Ihana kesä <3

Häämasennus alkoi siis näkyä haluttomuutena tehdä (esim ennen olisin googlaillut innoissani ompelijoita lyhentämään mekkoani, nyt voihkin että sekin pitäisi lyhennyttää pian) tai edes keskustella mitään häihin liittyvää. Blogin päivittäminen oli väsyttävää, Instagramiin ei ollut haluja saati sisältöä päivittää ja tuntui, että kaikki halusivat puhua kanssani ainoastaan häistä. Koko ajatus hääsuunnittelusta ahdisti, vaikka naimisiin olen toki koko ajan halunnut. Siinä ei sentään mieli ole muuttunut. 😅

Ahdistusta ei auttanut se, että kaikki muut ihanat morsiamet ja tutut ympärillä vain hehkuttivat häitä. Kukaan ei kertonut, että tälläistä "häämasennusta" ilmenee muillakin. Lopulta kun tajusin mikä minua "vaivaa" ja puhuin ystävilleni, alkoi muutamastakin suunnasta kuulua, että heillä on ollut samanlaista väsymystä häiden suhteen. Tällaisesta harvemmin puhutaan, jonka takia haluankin nyt kertoa omasta kokemuksestani täällä blogissa, jos joku toinen saa siitä apua ja ymmärrystä itseensä.

Nyttemmin koko vyyhti on ruvennut hieman aukeamaan ja suurin ahdistus helpottamaan - mikä näkyy mm. tänä blogipostauksena. Olen muutaman kerran nyt kuluvan viikon aikana keskustellut Visan kanssa häistä ja eilen olin hääshoppailemassa (vaikka valitettavasti itse häätarvikkeita ei löytynyt). Olemme myös huomenna menossa katsomaan hääpaikkaamme, josko sieltäkin saisi uutta kipinää hääsuunnitteluun.

Olen nyt joulukuussa osannut ottaa vähän rennommin ja antanut itseni keskittyä tulevaan jouluun, sen sijaan, että harmittelisin tällä hetkellä taka-alalla olevia häitä. Tammikuussa sitten pistetään liikkeelle taas hääjuna. Haluan niin häiden, kuin hääsuunnittelunkin olevan hauskaa aikaa, joten en itku kurkussa aio istumajärjestyksiä tehdä, vaan haluan nauttia joka hetkestä.

Saatiin meidän hääkukkien tekijältä HopiaHipulta upea ovikranssi 😍

Toisaalta tämä kaikki on opettanut itsestäni jälleen paljon. Nyt jos saisin uudestaan mennä kihloihin ja päättää hääpäivän, niin ottaisin omien hermojeni kannalta paljon lyhyemmän kihla-ajan. Nähtävästi minun kaltaiselleni ihmiselle kahden ja puolen vuoden kihla-aika on iiiiihan liian pitkä. Kaksi ja puoli vuotta on oikeasti tosi pitkä aika suunnitella häitä, kun olen kirjaimellisesti alusta asti tehnyt sitä. Olen sellainen tyyppi, joka tekee kaiken tosissaan - välillä liiankin tosissaan - eikä osaa hoitaa edes hääsuunnittelua "siihen suuntaan", vaikka häihin olisi vielä kaksi vuotta aikaa.

Nyt siis vielä pari viikkoa lomailen enemmän tai vähemmän häistä ja 1.1.2019 eli meidän häävuonna pistetään taas pyörät pyörimään ja sanotaan tahdon 27.4.2019! 💕

Kommentit

  1. Kiva kirjoitus! Tunnistin samaa itsessäni nimenomaan siinä vaiheessa, kun ”piti” alkaa saada asioita tehtyä ja deadlinet alkoivat realisoitua. Kun aikaa oli vielä vaikka millä mitalla, kaikki hääsuunnittelukin oli ihan vapaaehtoista ja rentoa ja mukavaa :) kyllä se taas iloksi muuttuu kun hoksaa, että se h-hetki lähestyy ja pääsee vihdoin tositoimiin! Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ❤️ Joo tää alkava kiirus, vastoinkäymiset ja pimeydestä johtuva vetämättömyys ei oo kyl hyvä combo 😅 ehkä tää tästä kohta helpottuu. Kiitos, tsempit tarvitaan 💕

      Poista
  2. Harvemmin kyllä kuulee puhuttavan tästä ilmiöstä, vaikka se varmasti on yleistä. En itse ehkä nimeäisi omia tuntemuksia häämasennukseksi, mutta kyllä mullakin on tullut muutama pidempi hetki, kun ei vain ole kiinnostanut tehdä mitään häiden eteen. Ehkä siinä kohtaa eniten, kun sai vihdoin kaikki isot varaukset pois alta, niin iski pieni väsymys ja häät jäi vähäksi aikaa taka-alalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muakin aluksi ahdisti kaiken muun lisäksi myös se, etten tajunnut tätä olevan muillakin. Kun ei vaan puhuta. Tuommoisia "ei kiinnosta" -hetkiä minullakin on useita ollut, mutta tämän hetkinen on vähän pidemmälle mennyttä uupumusta. Kyllä se siitä kuitenkin!:)

      Poista
  3. Ihana kirjoitus! Häät on kyllä ihania!!

    VastaaPoista
  4. Ihan ymmärrettävää, ettei aina voi olla yhtä innoissaan hääsuunnitteluista ja välillä se voi jopa masentaa. Itsellänikin on välillä enemmän ja välillä vähemmän intoa häähömpöttelyyn. Häissä on kuitenkin aika paljon mietittävää ja järjesteltävää, joten ehkä on hyväkin välillä pitää vähän taukoa, jotta on sitten taas uutta intoa tarttua hommiin. Siinä mielessä toki pitempi kihla-aika on ihan hyvä, jotta on varaa myös pitää välillä vähän "lomaa" häähommista. Itsekin olen nyt ottanut vähän kevyemmin, jotta on sitten alkuvuodesta intoa jäljellä, kun pitää oikesti saada asioita hoidettua:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että välillä se innostus laantuu väkisinkin, varsinkin pidemmällä kihla-ajalla. Itse varsinkin kun olen sellainen "täysillä" tekijä, että kaikki tai ei mitään, niin ehkä on niitä ei mitäänkin kausia hyvä pitää välillä. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Hei, mitä ajatuksia blogipostaus sinussa herätti? ❤️