Paluu hääviikolle

Huomenna ollaan oltu jo kolme viikkoa naimisissa, whaat?! Kulunut aika on ollut ihan parasta, meidän häämatka oli superonnistunut, häät aivan ihanat ja elämä on tällä hetkellä ihan parasta.

En saanut kuin tämän sneak peekin hääkimpusta ennen häitä! 😍

Häät ja häämatka ovat nyt kuitenkin ohi ja kaikki on vähän kaaosta kotona. Laitoin eilen Facebookiin myyntiin häätavaroita, jotta saan häätavarat pois nurkista; kotona pitäisi siivota, koirien kanssa olla, häämatkatavaroita laittaa paikalleen ja pyykkiä pestä ihan hirveästi. Tällä hetkellä ollaan siis aika kaukana hääpäivän glamourista, mutta onneksi sinne pääsee aina uudestaan omissa muistoissa! <3 Palataan nyt kuitenkin ensin hääviikon sujumiseen ja höpistään hääpäivästä, kunhan saadaan kuvaajalta hääkuvat. :)

Hääviikko sujui yllättävän iisisti. Oltiin tehty about kaikki ennaltatehtävät jutut hyvissä ajoin, koska odotin suurinpiirtein, että juhlapaikka peruu varauksemme tai hääkuvaaja sairastuu. No häiden suhteen ei mikään räjähtänyt, mutta sen sijaan torstaina kaksi päivää ennen häitä yhteinen karvalapsemme, Sir Umberto -pupu sairastui vakavasti ja vietti torstain eläinlääkärissä tiputuksessa (jonka takia Visa ei myöskään juhlapaikalle päässyt ihan heti) eikä vielä perjantai-aamunakaan hirveästi paremmalta vaikuttanut. Joten ehkä voin myöntää, että ajatukset häiden kynnyksellä olivat vähän ulkona hääjutuista, kun huoli painoi päälle. Onneksi sain kuitenkin perjantai-iltana Visalta viestiä, että Umppa oli ruvennut vihdoin syömään, joka on pupuille kriittisen tärkeää.

Häämaanantaina kokoustettiin häätiimin kanssa ja käytiin vielä läpi hääviikon aikataulut ja erityisesti hääpäivän vastuut, aikataulut ja kuviot. Kaikillta tuntui olevan hommat hyvin hallussa ja häiden ohjelma (josta he vastasivat lähes täysin) oli hyvällä mallilla. Olimme Visan kanssa etukäteen kirjoittaneet hääpäivän kulun heille auki word-tiedostoon ja tulostaneet jokaiselle paperit. Tästä heidän oli helppo seurata myös hääpäivänä juhlan kulkua ja tietää mitä tapahtuu ja missä.

Tiistaina lähinnä selviteltiin hääpaikalta loppuviikon aikatauluja ja pakattiin tavarat valmiiksi autoihin. Saatiin hääpaikalta tietää, että pääsisimme keskiviikkona hääpaikalle laittamaan paikkoja kuntoon, joten keskiviikkona töiden jälkeen me kaksi ja Johannes-bestman suuntasimme siis Villa Åkerblomille, jossa työskentelimme ahkerasti aina torstai-iltaan saakka. Keskiviikkona lähinnä valmistelimme juhlapaikkaa koristelua varten sekä laitoimme tuolikoristeet (joka oli muuten vähän isompi duuni kolmestaan kuin olin kuvitellut). Torstaina saimme sitten onneksi koko häätiimin apuun ja valmista tuli nopeasti! Tuntui, että itse olin huonosti valmistautunut "johtamaan joukkoja", sillä en suoralta kädeltä osannut kysyttäessä vastata, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Onneksi kuitenkin kaikki saatiin tehtyä ja porukka oli oma-aloitteista ja superhyödyllistä.

Perjantaina saikin sitten vain rentoutua. Iltapäivällä suuntasin kaasojen kanssa häähotelliin, joka oli ihan huikea päätös neitielämälle. Oli parasta jakaa viimeinen neiti-vuorokausi yhdessä rakkaiden ystävien kanssa. Perjantaina kävimme kaasojen kanssa hyvissä ajoin nukkumaan ja herätys asetettiin aikaiseen aamuun.

Yllättävää hääviikossa oli se, että pysyin täysin tyynenä aikalailla loppuun asti. Edes jännitys ei alkanut ennen kuin hääaamuna. Myös hääpaikkaa laittaessa löysin itsestäni uuden puolen, kun "ei se niin tarkkaa oo"-lause alkoi yleistymään sanavalinnoissani! Uskomatonta mutta totta, olin oikeasti todella rento morsian hääviikolla. Koska kyllähän se on totta, että ei häissä kukaan katso jotain pientä johtoa nurkassa, että se miten itse suhtauduin noihin asioihin yllätti itseni! Jopa kun Visa perjantai-iltana laittoi viestiä, että mocktail-tilaisuuteen tehty tuorejuusto oli mennyt huonoksi, en yhtään stressaantunut, vaan pyysin Visaa käymään lauantaina kaupan kautta. Uusi, rauhallinen minä! :D

Sen sijaan Visasta kuoriutui hääviikolla jännityksessä pieni groomzilla ja kaasonikin ihmettelivät torstaina hääpaikalla, etteivät olleet koskaan aiemmin nähneet Visaa kiukkuisena/turhautuneena. Itse ainakin sain kerran jos toisenkin kuulla kunniani, kun Visan jännitys kohosi. Oli kyllä hauska nähdä tilanne välillä näinkin päin, koska minä todellakin yleensä olen meistä se jännittäjä ja stressikiukuttelija. :D

Hääviikosta löytyy Instagram story tallennettuna blogin IG:hen, kandee käydä siellä tsekkaamassa kuvin, miten hääviikko sujui! :)

Rakkaudella,
Rouva Ropponen <3