Hyvää vuosipäivää rakas! ♥

Tänään, 29.9.2018 on meidän kolmas vuosipäivä. Tuntuu tavallaan hassulta, että ollaan oltu noin lyhyt aika (koska alkaa oikeesti olla tosi vaikeeta muistella aikaa ennen kun me seurusteltiin) yhdessä, mutta sitten taas, koska en oo aiemmin näin virallisesti seurustellut, tuntuu oudolta, et oon ollut saman miehen kanssa näin pitkään.

Oon tässä tän kuun aikana ruvennut miettimään, et miten asiat on muuttunu kuluneen kolmen vuoden aikana. Tai no, jos ei niistä obvious asioista puhuta (yhteenmuutto, omakotitalo, yhteiset karvalapset, työt jne jne), vaan tunnepuolelta, mikä on muuttunu. Ollaan päästy kasvamaan yhdessä kriittiset vuodet, jotka on vienyt nuoruudesta aikuisuuteen (vaikka omakotitaloineen kaikkineen pidän kyllä itseäni aika kakarana) ja opittu yhdessä elämän vastuista. Samalla tietenkin parisuhde on kehittynyt eteenpäin ja vankistunut ylä- ja alamäissä. Toiseen oppii koko ajan luottamaan enemmän ja olemaan avoin ihan uusista asioista. Koko elämän oppitunnista on vasta pintaraapaisu käyty läpi.


Mutta ehkä tärkeimpänä kaikesta tuosta, oon tässä syyskuun ajan jotenkin jäänyt pohtimaan meidän välille viimeisen vuoden aikana muodostunutta kumppanuutta. Olen tässä pohdinnoissani miettinyt, kuinka syvä yhteinen rakkautemme on nyt alkanut kehittyä paitsi rakkaudeksi, myös ystävyydeksi ja saumattomaksi yhteistyöksi (vaikkei kesän melontaretkeä ehkä voikaan kutsua ihan saumattomaksi yhteistyöksi, hehe, oppitunti se sekin oli :D). Sanoisin, että kun toisen kanssa on hyvä olla ilman sen kummempia, aletaan olla hyvän suhteen perustuksilla. Vaikkei enää lehahda joka kerta perhoset vatsanpohjaan, kun Visan näkee, niin joka kerta kohdatessa tulee lämmin olo. Tutut kasvot paitsi herättävät rakkauden tunteen, myös kertovat, miltä tuntuukaan olla oikeasti rakastettu sellaisena kun on.

Tämä kumppanuus näkyy myös pienissä arkisissa asioissa. Iltaisin, kun teen itselleni aamupalan valmiiksi, lataan Visan kahvinkeittimen aamuksi, jotta saa kahvia heti herätessään. Visa puolestaan tekee ruoan valmiiksi siihen, kun minä tulen töistä kotiin. Visa myös hoitaa perheen raha-asiat, jotta minun ei tarvitse vaivautua miettimään niin tylsiä asioita kuin raha. Minä sitten taas suunnittelen ja hoidan hääjutut, niin Visan ei tarvitse miettiä sellaisia asioita, jos ei niin tahdo. Kumppanuus on pieniä arkisia asioita, mitä tekee toisen puolesta, kun toinen ei tykkää/ehdi tehdä niitä. Alun alkaenkin melkein kolme vuotta sitten, me saatiin arki toimimaan yllättävän helposti. Meillä ei ole koskaan ollut mitään suuria ongelmia arjen pyörittämisen kanssa, asiat vaan on tavalla x ja rutiineihin kuuluu myös pienet rakkautta osoittavat eleet, kuten vessan siivoukset ja koirien lenkkeilytykset.


Meidän arjessa on se hyvä puoli, että se on just sellainen, kun me molemmat halutaan. Käydään omissa harrastuksissamme muutaman kerran viikossa, jolloin on omaa aikaa, mutta muuten arkisin ollaan vaan, tehdään ruokaa, katsotaan telkkaria, hassutellaan keskenämme ja lemmikkien kanssa. Viikonloput sitten nähdään kavereita, perheitä, sukulaisia, käydään mielenkiintoisissa tapahtumissa jne. Se on vaan arkea, mutta se on meille ihan parasta arkea.


Meidän vuosipäiväpläänin piti olla ihan vaan kotoilua ja hyvää ruokaa, kun Visalla piti olla eilen laserleikkaus, mutta koska leikkaus siirtyi, niin suunnitelmatkin muuttui. :) Tänään ollaan oltu siis Sea Lifessa, metsälenkillä koirien kanssa ja mä tein superhyvän kolmen ruokalajin päivällisen meille. ❤️

En mä ees tiedä mitä rakkaudenhuuruisia höpinöitä selittelen tässä postauksessa. Pointti nyt kuitenkin oli, että Ihanaa vuosipäivää rakas! ♥


Kommentit

Lähetä kommentti

Hei, mitä ajatuksia blogipostaus sinussa herätti? ❤️